Totalt Jävla: Viikko takana, yks, kaks monta edessä

No, olihan sitä perjantaina kuitenkin meininkejä. Oon vielä hieman kuvioista ulkona, sillä kaikki suunnitelmat tulevat n. tunnin varoitusajalla.

Joka tapauksessa kaffihús oli poikkeuksellisesti auki perjantai-iltana, ilmeisesti erään islantilaisen syntymäpäivien vuoksi. Yleistä lätinää ja uusia ihmisiä, hyvä, parempi, parhain. Ja kuin tilauksesta Päivi Räsäsen ehdotelmien/väitteiden vastapainoksi sain kokea miten aikainen sulkemisaika vaikuttaisi näihin juomiskulttuuripoliittisiin skenaarioihin. Islantilaiset ovat nimittäin aika lailla 1:1 tinaamisen osalta suomalaisiin verrattuna.

Kellon lyödessä 1.00 varmasti 95% kaffihúsin asiakkaista suuntasi jatkoille jonkun ystävällisen pariskunnan aparttementosiin. Meteliä riitti (hyvässä hengessä tosin) ja ilmeisesti naapurit olivat poissa/kuuroja joten valituksilta säästyttiin. Mutta jos siirretään samainen tilanne Suomeen ja pois mistään opiskelija-asuntolasta niin kuinka suurella todennäköisyydellä poliisit olisivat oven takana? Plus, nyt koko kaffihúsin asiakaskunta oli samaa retkuetta joten jatkopaikkoja oli vain yksi. Joten, tokkopa juottoloiden sulkemisajan aikaistaminen parilla tunnilla kannattaisi. Sanoisin että 2.30-3.00 voisi toimia, mutta sitä aiemmin ei. Se kääntyisi itseään vastaan.

Jatkoilla oli paikalla ehkä tehokkain ja paras isäntä jonka olen kuunaan nähnyt. Jamppa väänsi jatkuvalla syötöllä porukalle pakastemarja + viina smoothieita. Kun alkoholi loppui, hän päätti siivota keittiön. Äärimmäisen kunnioitettavaa.

Ja lauantai hiipi hitaasti varovaisesti raotettujen silmäluomien välistä.

Löysin itseni omaksi järkytyksekseni kuntosalilta. En ole ikinä nauttinut siitä tietynlaista kroppaa ihannoivasta ympäristöstä. Totesin kuitenkin, että koska tämä paikka tarjoaa hyvin vähän mitään muita virikkeitä itsestään huolehtimisen lisäksi niin miksi en huolehtisi sitten itsestäni? Saatan kuulostaa hullulta, mutta tämä vaikuttaisi ainakin etäisesti loogiselta. Joten poljin lauantaina kuntopyörää ja nostin punttia sen verran, että voin sanoa yrittäneeni. Sen päälle palkitsin itseni saunalla (sangen mainio, joskin vähäisen käytön vuoksi kuiva) ja ulkoporeammeella. Unkarilainen kämppis kiikutti kuntoiluporukan iloksi veden äärelle myös giniä. Takk fyrir!

Meidän kämppämme vaihtarit olivat saaneet kutsun illastamaan paikallisen herrasmiehen residenssiin. Tarjolle oli asetettu valasta viherpippurikastikkeella, lisukkeiksi riisiä ja perunaa. Ulkomaalaisten lisäksi paikalle saapunut islantilaispariskunta tarjosi jälkiruuaksi porkkanakakkua. Sanoisinpa että erinomaista kiitos. Varsinkin valaanliha saa täydet 10 pistettä. Vaikkakin yritän muuttua yhä kasvissyöjäksi ja valaanpyynnin osalta ei tarvinne toistaa kritiikkiä mitä siihen aiheellisesti kohdistetaan.

Ruuan päälle pelailimme hieman pictionarya sovelletuin säännöin ja sitten Inglorious Basterdsista tuttua lappu-otsaan-kuka-minä-olen? -peliä. Täytyy myöntää että hämmennyin syvästi minulle suodusta hahmosta. En millään meinannut saada vihjeistä otetta. Say hi to the Bónus Pig.

Sunnuntain annoin mennä ohitse futista katsellessa. Sen verran jaksoin toisaalle vaivautua, että kävin edellisillan isännän kanssa katsomassa kaffihúsissa potkimista yhden puoliajan verran. Hän tarjosi minulle osan ranuistaan. Olin kiitollinen, jälleen.

Loppuun pari valittua kuvaa lauantailta ja viimein muutakin kuin maisemakuvia tjms. Parissa ekassa ollut näköjään käytössä kameran väriominaisuus.