Kuvia lumesta

Tähän ei varmaan tarvitse kummemmin sanoja. Kuvia torstailta 15.3.2012. Paikkana vuoristo n. 6-7 km asuinpaikastani.

Tuosta mennään

Good to go

Taustalla näkyvälle nyppylälle pitäis päästä

Semisti jyrkkää

Tönö, joka piti outoa ääntä

Sivilisaatiota!

Huipulle ei päästy, mutta melko lähelle. Kuva tienlaidalta.

Ja jo menoksi pään, suunnitelmia maassa jään

Sweeeeeeeet.

Itsenäisen projektin ruuvaus lähti käyntiin viime viikolla yhdessä paikallisen professorin kanssa. Mainion oloinen tyyppi, jonka kanssa keskusteltuani päätimme että hommani on lähteä festareille. En väitä vastaan. Käy.

Aldrei fór èg suður, I never went south ja suomeksi En koskaan mennyt etelään. Festari, jonka on juoninut islantilainen (nyt jo hyvinkin kuuluisa) artisti nimeltä Mugison. Paikallinen versio Emma-gaalasta pidettiin muutama viikko sitten ja mies keräsi kotiin muistaakseni viisi pystiä ollen menestyksekkäin tekijä. Itsekin olen tuotantoon tutustunut ja voin varauksetta suositella. Semmoista rock-folk-blues-progeilua omaperäisellä otteella. Alkuun voi kokeilla vaikka biisiä Murr Murr.

Ilmaisen festivaalin sijainti on kyläpahanen nimeltä Ísafjörður luoteessa, ns. Länsivuonojen alueella. Ilmeisesti suhteellisen suosittu tapahtuma, joten yritämme parhaillaan säätää majoitusta sekä kyytejä. Todennäköisesti yövymme jossain vieraita varten järjestetyssä tilapäismajoituksessa. Eli liikuntasalissa patjalla.

Torstaina vaihtarit kokkasivat toisilleen sekä pienelle osalle henkilökunnasta illallisen. Koulun puolelta tarjolla oli lammasta jollain törkeän hyvällä (kenties majoneesipohjaisella) kastikkeella ja juomia. Meidän kämppämme asujaimistosta Lisa teki pastasalaattia, Ania semitulista tomaattikeittoa ja itse kermaista uunilohta lohkoperunoilla. Muualta tarjolle tuli ranskalaisilta kinkku-perunavuoka, saksalaisilta perunasalaattia, lihapullia sekä jälkiruuaksi porkkanakakku.

Illallinen sujui kieli- ja koulutuseroista rupatellen. Jatkot pidettiin naapurissa, jossa oli ilmeisesti tarkoitus käydä läpi kaikki mahdolliset juomapelit. Ja kieltämättä hieman siltä se tuntuikin seuraavana päivänä. Phuuh.

Huomenna lähdemme n. 50 km:n päähän katselemaan LUOLIA. Odotukset ovat jotakuinkin tätä luokkaa, mutta voi olla että hieman vaatimattomammasta on kyse. Jäätä on kuulemma muodostunut luoliin sen verran että jotain nähtävää kyllä on. Kamera on mukana, ei huolta.

Suuria suunnitelmia riittää. Luvassa on lisäksi opiskelijakunnan rahallisesti tukema illanvietto vaihtareiden juonimana, päivämäärä 20.3. ja tiistai. Hipille tulee vieraita pari viikkoa sen jälkeen. Veljekset Huovinen saapuvat muutamaa päivää ennen Aldrei fór ég suðuria. Kuolema luvassa.

So much win.

Patikointia takapihalla

Aurinko sai viimein yliotteen lumisateesta ja pilvistä hetkeksi. Päätin lähteä hetkeksi kameran kera kävelylle kampuksen "takapihalle", eli kohti sammunutta tulivuorta. Lunta on kolmessa päivässä tosin kertynyt kinttupolulle sen verran, ettei tarpominen luonnistunut kovinkaan pitkälle. Kuvia sentään sain otettua, vaikka lumisadepilviä kertyikin auringon eteen hiljalleen.

Kuvat ovat varmaan vähän miten sattuu, mut tää blogspotin asettelusysteemi on niin syvältä harmonikasta että menkööt.

Kampus on siis tuolla alhaalla, jälkien suunnassa.

Viikko takana, yks, kaks monta edessä

No, olihan sitä perjantaina kuitenkin meininkejä. Oon vielä hieman kuvioista ulkona, sillä kaikki suunnitelmat tulevat n. tunnin varoitusajalla.

Joka tapauksessa kaffihús oli poikkeuksellisesti auki perjantai-iltana, ilmeisesti erään islantilaisen syntymäpäivien vuoksi. Yleistä lätinää ja uusia ihmisiä, hyvä, parempi, parhain. Ja kuin tilauksesta Päivi Räsäsen ehdotelmien/väitteiden vastapainoksi sain kokea miten aikainen sulkemisaika vaikuttaisi näihin juomiskulttuuripoliittisiin skenaarioihin. Islantilaiset ovat nimittäin aika lailla 1:1 tinaamisen osalta suomalaisiin verrattuna.

Kellon lyödessä 1.00 varmasti 95% kaffihúsin asiakkaista suuntasi jatkoille jonkun ystävällisen pariskunnan aparttementosiin. Meteliä riitti (hyvässä hengessä tosin) ja ilmeisesti naapurit olivat poissa/kuuroja joten valituksilta säästyttiin. Mutta jos siirretään samainen tilanne Suomeen ja pois mistään opiskelija-asuntolasta niin kuinka suurella todennäköisyydellä poliisit olisivat oven takana? Plus, nyt koko kaffihúsin asiakaskunta oli samaa retkuetta joten jatkopaikkoja oli vain yksi. Joten, tokkopa juottoloiden sulkemisajan aikaistaminen parilla tunnilla kannattaisi. Sanoisin että 2.30-3.00 voisi toimia, mutta sitä aiemmin ei. Se kääntyisi itseään vastaan.

Jatkoilla oli paikalla ehkä tehokkain ja paras isäntä jonka olen kuunaan nähnyt. Jamppa väänsi jatkuvalla syötöllä porukalle pakastemarja + viina smoothieita. Kun alkoholi loppui, hän päätti siivota keittiön. Äärimmäisen kunnioitettavaa.

Ja lauantai hiipi hitaasti varovaisesti raotettujen silmäluomien välistä.

Löysin itseni omaksi järkytyksekseni kuntosalilta. En ole ikinä nauttinut siitä tietynlaista kroppaa ihannoivasta ympäristöstä. Totesin kuitenkin, että koska tämä paikka tarjoaa hyvin vähän mitään muita virikkeitä itsestään huolehtimisen lisäksi niin miksi en huolehtisi sitten itsestäni? Saatan kuulostaa hullulta, mutta tämä vaikuttaisi ainakin etäisesti loogiselta. Joten poljin lauantaina kuntopyörää ja nostin punttia sen verran, että voin sanoa yrittäneeni. Sen päälle palkitsin itseni saunalla (sangen mainio, joskin vähäisen käytön vuoksi kuiva) ja ulkoporeammeella. Unkarilainen kämppis kiikutti kuntoiluporukan iloksi veden äärelle myös giniä. Takk fyrir!

Meidän kämppämme vaihtarit olivat saaneet kutsun illastamaan paikallisen herrasmiehen residenssiin. Tarjolle oli asetettu valasta viherpippurikastikkeella, lisukkeiksi riisiä ja perunaa. Ulkomaalaisten lisäksi paikalle saapunut islantilaispariskunta tarjosi jälkiruuaksi porkkanakakkua. Sanoisinpa että erinomaista kiitos. Varsinkin valaanliha saa täydet 10 pistettä. Vaikkakin yritän muuttua yhä kasvissyöjäksi ja valaanpyynnin osalta ei tarvinne toistaa kritiikkiä mitä siihen aiheellisesti kohdistetaan.

Ruuan päälle pelailimme hieman pictionarya sovelletuin säännöin ja sitten Inglorious Basterdsista tuttua lappu-otsaan-kuka-minä-olen? -peliä. Täytyy myöntää että hämmennyin syvästi minulle suodusta hahmosta. En millään meinannut saada vihjeistä otetta. Say hi to the Bónus Pig.

Sunnuntain annoin mennä ohitse futista katsellessa. Sen verran jaksoin toisaalle vaivautua, että kävin edellisillan isännän kanssa katsomassa kaffihúsissa potkimista yhden puoliajan verran. Hän tarjosi minulle osan ranuistaan. Olin kiitollinen, jälleen.

Loppuun pari valittua kuvaa lauantailta ja viimein muutakin kuin maisemakuvia tjms. Parissa ekassa ollut näköjään käytössä kameran väriominaisuus.

Lisa, Ula, Andri & meitsi aka meikä

Ania & Deli

Lisa ja kaksi sanaa

Lisa ja lisävihjeitä kahdelle sanalle

Mi Chin piirtovuoro

Bónus Pig

Achilles aka Deli

Dracula aka Ingi

Lenin aka Ania

Gollum aka Lisa

Lucky Luke aka Siggi

Cinderella aka Mi Chi

David Beckahm aka Andri

Torstai ja perjantai, jotain täynnä

Mother of Road Trips!

Torstai toi uusia ulottuvuuksia elämään. Tapasin kansainvälisen koordinaattorin, joka esitteli minulle yliopiston tärkeimpiä tiloja ja jutteli mukavia. Oikein asiallisen oloinen nuori herra, kuulemma valmistunut täältä pari vuotta sitten. Hieno kalju ja hyvä englanti.

Iltapäivän ratoksi sainkin sitten avaimet automaattivaihteiseen Subaruun ja päätin singahtaa läpi maaseudun lähikylään eli Borgarnesiin. Tosin singahtamisesta ei voi puhua, sillä tien ollessa suht luminen päätin pitää vauhdin järkevissä lukemissa. Joka tapauksessa fakta on, että selvitääkseen konkurssilta kannattaa käydä hankkimassa viikon ruuat 30 km:n päästä eikä yliopiston yhteydessä olevasta kaupasta.

Iltapäivällä jopa paistoi aurinko joka antoi ajelulle hulppeat puitteet. Vuoret ja lumen peittämä karu maaperä antoivat ihmettelemisen aihetta. Natiiveille varmasti tuskallisen tuttua kauraa, mutta minä kyllä nautin. Olisin pysähtynyt ottamaan kuviakin mutta sopivaa tienvierustan kaistaletta ei ollut. Lisäksi liikennettä on sijaintiin nähden yllättävän paljon, joten en tohtinut jättää autoa hetkeksi tienposkeen.

Borgarnesin Bónus, Vinbúðin ja Nettó tarjosivat ruokaa, alkoholia ja täydennystä ruokatarpeisiin. Halpiskauppana mainostetun Bónuksen tallustelin läpi ihmetellen soijatuotteiden puuttumista (kastiketta lukuunottamatta) sekä tuskaillen ostoskorin kanssa. Vanhasta muistista nimittäin nappasin korin enkä kärryä. Viikon ruokia pelkällä muovilärpäkkeellä kanniskellessa tuli ikävä nuoruusaikoja kun pystyi ostoskärryllä vetämään hyllyvälejä 1000 km/h.

Islannissa ei saa päivittäistavarakaupasta kuin laimeaa olutta, joten kepardia ja viiniä varten piti suunnata paikalliseen pitkäripaiseen. 1700 asukkaan kylässä se ei ollut tosin koolla ja valikoimalla pilattu. 10 kpl Egils Gullin 0,5 tölkkejä maksoi kaikkineen 3490 ISK, joka on suunnilleen 21 € jos tätä valuuttamuunninta on uskominen. Italialainen luomuviini oli ~10,86 €. Onko tämä nyt sitten kallista vai ei, minusta Islannissa ollaan jotakuinkin Suomen hinnoissa. Muun kuin kalanlihan hinta on kaiketi suht suolainen, ainakin mitä saksalaista kämppistä on uskominen. Ja tosiaan esim. soijasuikaleita, -rouhetta yms. on turha metsästää. Hämmentävästi X-traa ja Euroshopperia suomenkielisin tekstein sitä on tarjolla täälläkin.

Siinä tärkeimmät torstailta. Perjantain aloitin rohkeasti osallistumalla Icelandic language and Culture -kurssin viimeiselle luennolle. Tämän lisäksi osallistuin keittiönpöydän ääressä aivoriiheen kämppisten conflict studies -esseen tiimoilta. Unkarilainen tyttö näki apuni niinkin hyödylliseksi että elätteli toiveita opiskelijakatraan parhaasta arvosanasta ja luennoitsijan kehuista. Tokkopa kuitenkaan.

Viikonlopun meiningistä ei ole vielä tietoa. Kaikki (muut) tuntuvat keskittyvän esseisiinsä kunnioitettavalla päättäväisyydellä. Hommia ei lykätä tuonnemmaksi tahi viime hetkeen kuten jokainen opiskelijaelämään perehtynyt tietää. Saa nähdä miten itse toimin kunhan ensimmäiset kurssit alkavat. Siihen nimittäin menee vielä hetki.

Jahhas, taidan ottaa nokoset. Kello onkin sopivasti 20.02, Suomessa 22.02.

Bless.

Että missäs ja mitäs sitä

Gott kvöld!

Lupailin kuvia joten tässä merkinnässä niitä. Koska scumbag weather ei päästänyt minua aiemmin päivällä räpsimään niin iloksenne joitain otoksia eilisillalta. Meinasivat tosin jäädä ottamatta sillä samalla kun astuin ovesta ulos jostain ilmestyi raekuuro kiusaksi. Onneksi ei kestänyt kauaa. Lisäksi sain uuden ystävän, joka ei juuri välittänyt ensikohtaamisen jäykkyydestä vaan icebreakerinä hyökkäsi pari kertaa jalkaan kiinni.

Nauttikaa tahi kärsikää.

Huone ovelta

Eteisestä, portaiden takana meitin huoneen ovi

Huoneesta, wc/suihku

Keittiö

Ensimmäinen kokkausyritys - FAIL. Syytän huonoa pannua.

Omakuva yliopiston tietoverkkoon

Vasemmasta ovesta meille, tervetuloa!

Night visionin kokeilua

Oleskelurakennus 

Uusin ystävä, jolle soin huomiotani autuaasti. Scumbag tosin hyökkäsi pari kertaa jalkaani kiinni.