Háskólinn á Bifröst

Góðan daginn!

Heräsin tiistaina sateen ropistessa hostellin ikkunaan Reykjavíkissa. Damn, koska olin ajatellut käveleväni bussiasemalle. Hostellin receptionin tilattua minulle taksin sade sopivasti loppuikin, joten kävelykään ei ollut enää vaihtoehto. Oh well. Islantilainen sää on kuulemma juuri tätä, vaihtuu hetkessä raekuurosta auringonpaisteeseen sateeseen lumeen ja takaisin raekuuroon.

Minibussin kaartaessa tietä jonka vasemmalla puolella on merta ja oikealla vuoristoa en voinut kuin tyhmänä räpsiä (huonoja) kuvia kanssamatkustajia todennäköisesti ärsyttäen. Välipysäkki tuulisessa Borgarnesissa tyhjensi pirssiä entisestään. Olin tietenkin ainut Bifröstiin menijä. Noin tunnin ja 40 minuutin jälkeen auto kaarsi karun maiseman keskellä jäpöttävien rakennusten edustalle. Velkominn i Bifröst.

Yliopistolle saavuttuani jouduin tyytymään spektaakkelimaisen vastaanottoseremonian sijaan muutamaan kädenpuristukseen asuntolasta vastaavan naisen ja jonkunsortin yleispätevän henkilön kanssa. Minut opastettiin pitemmittä puheitta huoneeseeni kuuden hengen kämppään. Asuintovereina toimivat yläkerrassa kaksi saksalaista, unkarilainen ja puolalainen sekä alakerrassa epäsosiaalinen islantilainen. Huone lienee kokoluokkaa 12 neliötä + oma pesutila. Sangen mainiota.

Iltapäivä meni rattoisasti odotellessa tunnuksia yliopiston verkkoon ja sähköpostiin. Toimiston sihteeri ylisuuren pöydän ääressä pyöritteli silmiään sympatisoiden venailuani. Joku random opettaja sääli minua jopa niin paljon että haki ystävällisesti kupin kahvia. Maidolla.

Säädön ja ihmettelyn jälkeen palasin kämpille, jossa unkarilainen tyttö oli ilmeisesti sitä mieltä ettei hippi ole saanut syödäkseen. Lohta valkosipulinkynsillä ja keittovihanneksia ilmestyi eteeni tuttavallisen jutustelun lomassa. Illan ohjelmakin alkoi hahmottua. Paikallisessa kaffihúsissa olisi illalla pubivisa. Ilmoitin kohteliaasti voittavani sen.

Alkuillan päikkäreiden jälkeen olikin aika valmistautua pätemään. Kämppikseni edesauttoivat aikeitani ystävällisesti tarjoamalla vodkaa limulla. Tosin ensireaktioni oli kysyä että saisinko myös sitä limonadia vodkaani. Pidin kuitenkin kohteliaasti suuni kiinni.

Pub quiz koostui 30 kysymyksestä ja jäätyäni ilman vastauspaperia autoin kahta vaihtarijengiä huutelemalla vastauksia molempiin suuntiin. Tietouteni vuonna 2003 kuolleesta diktaattorista, Jim Morrisonia esittäneestä näyttelijästä sekä The Good, The Bad and the Bubbly -elämäkerran kohteesta herätti hämmästynyttä kunnioitusta. Idi Amin, Val Kilmer & George Best. Kiitos, ei tarvitse taputtaa!

Toinen auttamistani joukkueista (se, jonka saksalaistyttö naputteli osan kysymyksistä iPhonellaan Googleen) voittikin lopulta koko homman. Palkinnoksi saimme pari pulloa viiniä sekä kaksi olutta. Not bad.

Naapuriasunnon saksalaistytöt päättivät että jatkot pidetään heillä. Kahden kämpällä napottaneen ranskalaispojan riesaksi paikalle pamahtikin noin 15-20 ihmistä. Nopeasti esille vedettiinkin akustinen kitara ja yhteislaulu raikasi. Jaksoin hetken katsella hommaa hieman sivusta, mutta totesin rauhallisemman meiningin olevan houkuttelevampaa. Joten ei kuin omaan residenssiin. Keittiönpöydän ääressä jutustelleet unkarilainen ja puolalainen tarjosivat kohteliaasti jälleen vodkaa limulla, joten parin tunnin keskustelu musiikista ja ihmisistä sujuikin rattoisasti. Noin viiden jälkeen kääriydyin lopulta makuupussiin, koska petivaatteita en ollut edellisen päivän aikana saanut.

Mutta ei hätää! Petivaatteet toimitettiin minulle kohtuulliseen aikaan heti yhdeksältä aamulla. Koputukseen herättyäni tallustin huoneeni ovelle puolialasti makuupussia sylissä pidellen. Minulle ojennettuun nyyttiin vastasin kohteliaasti kysymällä mikä vuosi on meneillään. Lähetti poistui paikalta rivakasti, ilmeisesti atleettisen vartaloni komeudesta häkeltyneenä.

Siinäpä tärkeimmät. Kuvia tulee jahka jaksan lähteä kameran kera kiertämään kampusta.

Sjaumst.

Ennenaikainen karkauspäivä

La Departieu d'Finland, 27.2.2012, 07.25

Nukkumista lentoa edeltävänä yönä ehkä 2 h. Olisi kyllä nukuttanut, mutta en vain nukkunut. Tein vaihtoon liittyviä ennakkotehtäviä. Ajoissa ja silleen.

Oslon lentokenttä (tai ainakin se terminaali jossa odottelin) oli jotenkin todella vastenmielinen. Ahdas, täynnä ärsyttävän oloisia norjalaisia ja sen päälle lähtöportin vaihtumista pariin kertaan. Konekin oli vielä hieman myöhässä, joten väsyneenä saattoi hieman kiristää normaalia enemmän.

Olin todennäköisesti Oslo - Keflavík [keplavi:k] -lennon ainut suomalainen. Mutta en ilmeisesti suomalaisen näköinen, sen verran innokkaasti minulle juteltiin norjaaruotsia tms. Nyökkäilin ja kiittelin, toimii aina.

SAS/Blue1:n tahoilta oli kaiketi päätetty että a) matkalaukkuni toinen pyörä pitää ruhjoa siten että kivireen vetäminen tulee etäisesti mieleen ja 2) en tarvitse laukun ympärille kiristämääni nauhaa. Mikäs siinä. Ei sen kiristäminen nyt onnistunut mitenkään erityisen hyvin, mutta olisin sen kyllä mielelläni pitänyt siitäkin huolimatta. Laukun sisältö on kuitenkin kunnossa, joten eipä käännellä suupieliä alaspäin.

Lentokenttäbussin körötellessä kohti Reykjavíkia ehdin ihmetellä bussin wi-fin lisäksi karua maisemaa. Haljennutta kivilohkaretta silmänkantamattomiin. Sammalta tahi jäkälää pinnassa kenties. Sammunut tulivuori horisontissa. Matalalla roikkuvia pilviä lähentelevien nyppylöiden huipuilla lunta, muualla ei. Hippi on vieraalla maalla, sen huomaa heti.

Reykjavíkin keskustasta bongasin häiritsevän samanlaisia elementtikerrostaloja mitä Jyväskylän Lutakossa on. Muutenkin kaupunki tuntuu jakautuvan tasaisesti uusiin ja wanhoihin rakennuksiin. Jokseenkin silmiinpistäviä olivat satunnaiset hieman erityisemmät muodot ja kattojen järkevät kallistuskulmat: lumi ja jää eivät putoa vaarallisesti jalkakäytävälle kuten eräässä toisessa pohjoisessa maassa.

Lentokenttäbussi ajeli ensin paikallisen dösäterminaalin pihalle, josta minibussi toimi jatkoyhteytenä suoraan hostellin ovelle. Kätevää, sanoi mummo mustekalasta. Reykjavík Backpackersin resepshjuunista sain ystävällistä, avuliasta ja kaikin puolin mukavaa palvelua. Vain matkalaukun raahaaminen kapeita ja jyrkkiä portaita kolmanteen kerrokseen ei miellyttänyt. Huone on pieni ja seurana yhden tyhjän sängyn lisäksi pari aasialaisen näköistä jamppaa. Kansallisuus ei ole vielä selvinnyt. Jotain Ranskan ja USAn väliltä, veikkaan ma.

Hetken hengähdettyäni kiertelin kaupunkia reilun tunnin. Rantaväylää kävelin hetken ottaen muutaman (huonon) kuvan, jonka jälkeen taapersin julmetun kokoisen betonikirkon juurelle (lisää huonoja kuvia). Keskusta vaikuttaa suhteellisen pieneltä ja esikaupunki huomattavan suurelta. Hostelli sijaitsee ns. kauppakadulla. Ummikkona en vain meinannut löytää pankkiautomaattia millään. Kadun varressa oli kyllä kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, tax free -kauppaa, kahvilaa, kahvilaa, ravintolaa…mutta ei hipille bankomatia. Voi tosin hyvinkin olla, että syömättömyys korosti turhautumista. Löytyihän se kuitenkin ja kaupan kautta taapersin takaisin hostellille aasialaisia yhden yön kämppiksiä kadulla moikaten.

Nyt lipitän world's best standard lageria (Eglis Gull) hostellin baarissa ja naputtelen tätä tekstiä. Jengiä tuntuu majoittuvan täällä suht paljon, ilmeisesti Islanti kiehtoo muitakin.

Ja miksipä ei kiehtoisi, onhan täällä sentään Baldursgata (pelinörtit tunnistaa viittauksen).

Yksi

Ennuste:

Viikon päästä pyörin reykjavikilaisen hostellin sängyssä hereillä ja hermostuneena. Olen saapunut joitain tunteja aiemmin Islantiin ja stressaan tulevan aamun bussimatkasta. Satakymmenen kilometriä keskelle 3000 vuotta vanhaa laavakenttää. Siellä on kuulemma yliopisto ja yksi kauppa. Aikaa itselle siis.

Nykyhetki:

Lumi on nietostunut hämmentävän hienoiksi muodostelmiksi tuolla ulkona. Väsymys on raivostuttavan kova, mutta haluan tämän tekstiulosteen ensimmäisen pökäleen kaikkien kiusaksi. Toivottavasti suoli toimii suotuisasti ja tätä saastetta riittää ruunsasti jaettavaksi seuraavan neljän kuukauden ajan. Laittakaa silmät kiinni ja surfailkaa pornosivuille, jos ahdistaa. En vaadi lukemaan ja eihän se saksalainen hydrauliikka lataudu koneillenne itsestään.

Lopetan tähän, sillä ei minulla nykyhetkestä ole juurikaan ihmeellistä sanottavaa. Katsokaa vaikka tämä ja laittakaa taustalle soimaan Barn Owl - Flatlands. Ihan vain alustuksena tulevaan.

Kiitoksia mielenkiinnosta.