Mother of Road Trips!
Torstai toi uusia ulottuvuuksia elämään. Tapasin kansainvälisen koordinaattorin, joka esitteli minulle yliopiston tärkeimpiä tiloja ja jutteli mukavia. Oikein asiallisen oloinen nuori herra, kuulemma valmistunut täältä pari vuotta sitten. Hieno kalju ja hyvä englanti.
Iltapäivän ratoksi sainkin sitten avaimet automaattivaihteiseen Subaruun ja päätin singahtaa läpi maaseudun lähikylään eli Borgarnesiin. Tosin singahtamisesta ei voi puhua, sillä tien ollessa suht luminen päätin pitää vauhdin järkevissä lukemissa. Joka tapauksessa fakta on, että selvitääkseen konkurssilta kannattaa käydä hankkimassa viikon ruuat 30 km:n päästä eikä yliopiston yhteydessä olevasta kaupasta.
Iltapäivällä jopa paistoi aurinko joka antoi ajelulle hulppeat puitteet. Vuoret ja lumen peittämä karu maaperä antoivat ihmettelemisen aihetta. Natiiveille varmasti tuskallisen tuttua kauraa, mutta minä kyllä nautin. Olisin pysähtynyt ottamaan kuviakin mutta sopivaa tienvierustan kaistaletta ei ollut. Lisäksi liikennettä on sijaintiin nähden yllättävän paljon, joten en tohtinut jättää autoa hetkeksi tienposkeen.
Borgarnesin Bónus, Vinbúðin ja Nettó tarjosivat ruokaa, alkoholia ja täydennystä ruokatarpeisiin. Halpiskauppana mainostetun Bónuksen tallustelin läpi ihmetellen soijatuotteiden puuttumista (kastiketta lukuunottamatta) sekä tuskaillen ostoskorin kanssa. Vanhasta muistista nimittäin nappasin korin enkä kärryä. Viikon ruokia pelkällä muovilärpäkkeellä kanniskellessa tuli ikävä nuoruusaikoja kun pystyi ostoskärryllä vetämään hyllyvälejä 1000 km/h.
Islannissa ei saa päivittäistavarakaupasta kuin laimeaa olutta, joten kepardia ja viiniä varten piti suunnata paikalliseen pitkäripaiseen. 1700 asukkaan kylässä se ei ollut tosin koolla ja valikoimalla pilattu. 10 kpl Egils Gullin 0,5 tölkkejä maksoi kaikkineen 3490 ISK, joka on suunnilleen 21 € jos tätä valuuttamuunninta on uskominen. Italialainen luomuviini oli ~10,86 €. Onko tämä nyt sitten kallista vai ei, minusta Islannissa ollaan jotakuinkin Suomen hinnoissa. Muun kuin kalanlihan hinta on kaiketi suht suolainen, ainakin mitä saksalaista kämppistä on uskominen. Ja tosiaan esim. soijasuikaleita, -rouhetta yms. on turha metsästää. Hämmentävästi X-traa ja Euroshopperia suomenkielisin tekstein sitä on tarjolla täälläkin.
Siinä tärkeimmät torstailta. Perjantain aloitin rohkeasti osallistumalla Icelandic language and Culture -kurssin viimeiselle luennolle. Tämän lisäksi osallistuin keittiönpöydän ääressä aivoriiheen kämppisten conflict studies -esseen tiimoilta. Unkarilainen tyttö näki apuni niinkin hyödylliseksi että elätteli toiveita opiskelijakatraan parhaasta arvosanasta ja luennoitsijan kehuista. Tokkopa kuitenkaan.
Viikonlopun meiningistä ei ole vielä tietoa. Kaikki (muut) tuntuvat keskittyvän esseisiinsä kunnioitettavalla päättäväisyydellä. Hommia ei lykätä tuonnemmaksi tahi viime hetkeen kuten jokainen opiskelijaelämään perehtynyt tietää. Saa nähdä miten itse toimin kunhan ensimmäiset kurssit alkavat. Siihen nimittäin menee vielä hetki.
Jahhas, taidan ottaa nokoset. Kello onkin sopivasti 20.02, Suomessa 22.02.
Bless.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti