Ennenaikainen karkauspäivä

La Departieu d'Finland, 27.2.2012, 07.25

Nukkumista lentoa edeltävänä yönä ehkä 2 h. Olisi kyllä nukuttanut, mutta en vain nukkunut. Tein vaihtoon liittyviä ennakkotehtäviä. Ajoissa ja silleen.

Oslon lentokenttä (tai ainakin se terminaali jossa odottelin) oli jotenkin todella vastenmielinen. Ahdas, täynnä ärsyttävän oloisia norjalaisia ja sen päälle lähtöportin vaihtumista pariin kertaan. Konekin oli vielä hieman myöhässä, joten väsyneenä saattoi hieman kiristää normaalia enemmän.

Olin todennäköisesti Oslo - Keflavík [keplavi:k] -lennon ainut suomalainen. Mutta en ilmeisesti suomalaisen näköinen, sen verran innokkaasti minulle juteltiin norjaaruotsia tms. Nyökkäilin ja kiittelin, toimii aina.

SAS/Blue1:n tahoilta oli kaiketi päätetty että a) matkalaukkuni toinen pyörä pitää ruhjoa siten että kivireen vetäminen tulee etäisesti mieleen ja 2) en tarvitse laukun ympärille kiristämääni nauhaa. Mikäs siinä. Ei sen kiristäminen nyt onnistunut mitenkään erityisen hyvin, mutta olisin sen kyllä mielelläni pitänyt siitäkin huolimatta. Laukun sisältö on kuitenkin kunnossa, joten eipä käännellä suupieliä alaspäin.

Lentokenttäbussin körötellessä kohti Reykjavíkia ehdin ihmetellä bussin wi-fin lisäksi karua maisemaa. Haljennutta kivilohkaretta silmänkantamattomiin. Sammalta tahi jäkälää pinnassa kenties. Sammunut tulivuori horisontissa. Matalalla roikkuvia pilviä lähentelevien nyppylöiden huipuilla lunta, muualla ei. Hippi on vieraalla maalla, sen huomaa heti.

Reykjavíkin keskustasta bongasin häiritsevän samanlaisia elementtikerrostaloja mitä Jyväskylän Lutakossa on. Muutenkin kaupunki tuntuu jakautuvan tasaisesti uusiin ja wanhoihin rakennuksiin. Jokseenkin silmiinpistäviä olivat satunnaiset hieman erityisemmät muodot ja kattojen järkevät kallistuskulmat: lumi ja jää eivät putoa vaarallisesti jalkakäytävälle kuten eräässä toisessa pohjoisessa maassa.

Lentokenttäbussi ajeli ensin paikallisen dösäterminaalin pihalle, josta minibussi toimi jatkoyhteytenä suoraan hostellin ovelle. Kätevää, sanoi mummo mustekalasta. Reykjavík Backpackersin resepshjuunista sain ystävällistä, avuliasta ja kaikin puolin mukavaa palvelua. Vain matkalaukun raahaaminen kapeita ja jyrkkiä portaita kolmanteen kerrokseen ei miellyttänyt. Huone on pieni ja seurana yhden tyhjän sängyn lisäksi pari aasialaisen näköistä jamppaa. Kansallisuus ei ole vielä selvinnyt. Jotain Ranskan ja USAn väliltä, veikkaan ma.

Hetken hengähdettyäni kiertelin kaupunkia reilun tunnin. Rantaväylää kävelin hetken ottaen muutaman (huonon) kuvan, jonka jälkeen taapersin julmetun kokoisen betonikirkon juurelle (lisää huonoja kuvia). Keskusta vaikuttaa suhteellisen pieneltä ja esikaupunki huomattavan suurelta. Hostelli sijaitsee ns. kauppakadulla. Ummikkona en vain meinannut löytää pankkiautomaattia millään. Kadun varressa oli kyllä kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, tax free -kauppaa, kahvilaa, kahvilaa, ravintolaa…mutta ei hipille bankomatia. Voi tosin hyvinkin olla, että syömättömyys korosti turhautumista. Löytyihän se kuitenkin ja kaupan kautta taapersin takaisin hostellille aasialaisia yhden yön kämppiksiä kadulla moikaten.

Nyt lipitän world's best standard lageria (Eglis Gull) hostellin baarissa ja naputtelen tätä tekstiä. Jengiä tuntuu majoittuvan täällä suht paljon, ilmeisesti Islanti kiehtoo muitakin.

Ja miksipä ei kiehtoisi, onhan täällä sentään Baldursgata (pelinörtit tunnistaa viittauksen).